[ english below ↓ ]
Tasa-arvo on tavoitteemme yhtäläisesti sekä suunnittelualoilla että yhteiskunnan tasolla. Suunnittelutyö ei ole itsestäänselvästi kestävää ja oikeudenmukaista. On tunnistettava rakenteellinen eriarvoisuus ja tarkasteltava, miten muotoilu ja arkkitehtuuri vahvistavat sitä. Uskomme, että intersektionaalinen feminismi pystyy tarjoamaan voimakkaita työkaluja muotoilun ja arkkitehtuurin yhteiskunnallisten merkitysten kriittiseen arviointiin. Näin ollen osallistumme keskusteluun oikeudenmukaisemmasta suunnittelusta juuri intersektionaalisen feminismin näkökulmasta ja potentiaalista käsin.
Suunnittelun poliittisuuden ja suunnittelijan vastuullisuuden kieltämisellä on suuri vaikutus suunnittelualoihin, ympäristöön ja yhteiskuntaan. Se huolestuttaa meitä. Tämän lisäksi suunnittelualojen käytännöt ja rakenteet näyttäytyvät yksittäisen suunnittelijan perspektiivistä usein epäreiluina, epävakaina ja eksklusiivisina. Freelancereiden palkkatasa-arvoa ei ole turvattu, ja ammattimainen toiminta edellyttää sekä henkisesti että ruumiillisesti korkeaa sietokykyä.
Suomalainen muotoilu- ja arkkitehtuurikoulutus ei huomioi suunnittelutyön yhteyttä epätasaisesti jakaantuneeseen valtaan ja siitä johtuvaan sortoon. Opetussuunitelma ohittaa kokonaan luokan, kolonialismin, rasismin, seksismin ja ableisimin kaltaiset käsitteet. Tällä tavoin sekä suunnitteluala että yksittäisen suunnittelijan työ esitetään oletusarvoisesti epäpoliittisina. Meidän mielestämme tämä on tärkeää ottaa huomioon, jotta suunnittelutyöstä tulisi kestävämpää ja oikeudenmukaisempaa.
Haluamme rohkaista suunnittelijatovereitamme tutkiskelemaan työssään intersektionaalisen feminismin potentiaalia. Se voi tarkoittaa esimerkiksi itsereflektion harjoittamista, etuoikeuksien havaitsemista, omistajuuden kyseenalaistamista ja normikriittisyyttä. Lisäksi tulee tiedostaa suunnitteluprojektien sosiaalisesti, ekologisesti ja taloudellisesti epätasa-arvoisten vaikutteiden moninaisuus.
Inklusiivisten ja kulttuurisensitiivisten suunnittelun käytäntöjen luominen edellyttää kriittistä ja pysähtymätöntä asennetta. Se on prosessi, joka vaatii jatkuvaa menneiden ja nykyisten kertomusten analyysia, tulevaisuuden spekulointia sekä opettelua elämään väistämättömien eroavaisuuksien ja ristiriitojen kanssa. Meidän mielestämme työ on hyvä tehdä yhdessä.
Arvostaen,
EFFORT\Aliisa,Eevi,Henna,Marja,Pauliina,Robynn
────────────────────────────
We believe that a strive for egalitarian design goes in parallel with the strive for an egalitarian society. Sustainability of design practice is not self-evident, but requires identification of systemic inequalities and reflection on how design supports them. We are hopeful that intersectional feminism will offer powerful tools to critically assess the societal significance of design and architecture. Therefore, we wish to contribute in the discourse on design for social justice by taking an intersectional feminist stance and exploring its potential.
Dismissing the politicality of design and undermining the responsibility of the designer have a huge impact on design as discipline, the environment and the society at large. This makes us concerned. In addition, from the individual designer’s point of view, the practices and structures within the field of design are often unjust, unsustainable and exclusive. There is no rule of equal pay for equal work for a freelancer, and operating as a professional requires both mental and physical resilience.
The relation of design, unequally distributed power and consequent oppression are overlooked in Finnish design and architecture education. Concepts like classism, colonialism, racism, sexism and ableism are ignored in the curriculum. Thus both the disciplines and the practices of individual designers are rendered apolitical by default. We think that it is necessary to consider these aspects in order to constitute a sustainable design practice.
We want to encourage our peer designers and architects to observe the potential of intersectional feminism in their personal design practice. This means, for example, practicing self-reflection, discerning privilege, questioning authorship and being critical of norms. In addition, the multiple uneven social, environmental and economic influences of design projects must be acknowledged.
Striving for creating inclusive, culture sensitive design is a critical and dynamic position. It is a process which calls for constantly analysing past and present narratives, speculating about futures, and learning capabilities to deal with the inevitable controversies. We believe this is best done together.
Sincerely,
EFFORT \ Aliisa, Pauliina, Marja, Eevi, Henna, Robynn
-
edited \